#5 Puoli vuotta kuvina ja videoina

Viimeinen(kin) puoli vuotta on ollut oikeaa vuoristorataa. Bambi on ollut minulla pian vuoden päivät, mutta uskallan väittää, että lähes puolet siitä ajasta on vietetty sairaslomalla...Tai siis minä, ja B on joko lomaillut, tai treenannut kevyesti lainakuskin kanssa. Bambille lomailu silloin tällöin näin ensimmäisenä ratsastusvuotenaan on tehnyt varmasti ihan hyvää niin henkisen kuin fyysisenkin kehityksen kannalta, mutta toki harmittaa että näitä takapakkeja treeniin on tullut niin luokattoman paljon. Voisin tässä vähän tiivistettynä kertoa kuluneesta puolesta vuodesta;

 Alkuvuodesta päästiin jo ihan kivasti treenin makuun, sileällä saatiin aika paljon aikaan, mutta puomit ja esteet tuottivat edelleen päänvaivaa. Jätettiin esteet hetkeksi rauhaan, ja aloitettiin "alusta" eli ihan vaan maapuomeja. Joka päivä. Niin että niistä tulisi rutiinia, eikä ole siis mikään "speciaalitilanne" että niitä mennään. Parin kuukauden puomitreenit alkoivat vihdoin tuottaa edes pientä tulosta, ja hommassa alkoi olla jo vähän jotain järkeä. 

Tässä otos alkuvuodelta kun puomityöskentelyyn oli tullut pieni tauko

Toukokuun vaihtuessa loukkasin nilkkani portaissa (voiko joku edes olla näin tapaturma-altis?) enkä päässyt selkään kuukauteen. Bambi pääsi sitten taas pikku lomaa viettämään muutamaksi viikoksi. Onneksi kuitenkin löysin sopivan lainakuskin loppuviikoille, joten B pääsi takaisin treeniin vaikken itse selkään vielä päässyt. Juoksutusympyrässä vierailimme myös viikoittain.

Kesäkuun alkupuolella sain vihdoin lääkäriltä luvan ratsastaa. Aloitettiin treenit lyhyissä pätkissä, mutta otettiin heti taas puomit jokaiseen kertaan mukaan. Nilkka ei tietysti vielä ihan täydessä kunnossa ollut, ja etenkin keventäminen ja pohjeapujen antaminen oli vähän puutteellista ja hankalaa. Ensimmäisillä kerroilla joutui vähän taas aloittamaan alusta, tuntuu aina taukojen jälkeen unohtumaan ettei ne puomit hyökkää kimppuun :D . Aika nopeasti Bambi kuitenkin tajusi jutun juonen, ja alkoi jo vähän itse hakeutumaan innostuneen oloisesti puomin yli suoraan. Vaikka B edelleen loikkaa turhan isosti puomin yli, oli ylitys kuitenkin hallittu ja jo aika rento, eikä nopea ja jännittynyt "rykäisy".

                                                   Tässä pieni editoitu video kesäkuulta;

Heinäkuussa ikkuhiljaa alettiin ottaa mukaan myös pieniä esteitä/kavaletteja. B:n mielestä estetolppien välissä olevat puomit ovat paljon jännempiä kuin kavalettitelineillä olevat puomit, vaikka olisivatkin aivan samalla korkeudella :D

Pätkää heinäkuun alusta; Tässä näkyy hyvin kuinka tuo kavaletti sujuu rauhallisesti, mutta pieni este vaatii vähän rohkaisua.

Pätkää pikkuesteiltä 11.7.2015

Ylläolevassa videossa Bambi kivasti itse imee suoraan esteelle, eikä kyseenalaista mennäänkö yli vai ei. Vauhtia on ehkä vähän liikaa ja hypyt lähtevät turhan kaukaa, mutten koe sitä tässä vaiheessa kovin suureksi virheeksi kunhan meno pysyy hallittuna. B on kovin herkkä hevonen, ja se helposti pistää liinat kiinni jos asettaa liikaa painetta jo ennestään haasteellisen tehtävän edessä. Uskon että kun saadaan Bambille lisää rutiinia ja itseluottamusta hyppäämiseen, tulee sitä kautta tasaisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa enemmän lähestymiseen. :)

Meidän oli tarkoitus osallistua tallin harjoituskilpailuihin heinäkuun puolenvälin jälkeen, mutta yllätys yllätys tämän esti taas pieni sairasloma...

Meidän maastoreissu ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan;

Tarkoitukseni oli mennä kentällä sileätyöskentelyä, ja olin jo selkään noussut kentällä, kunnes päätin kuumaan ilmaan vedoten siirtää kentällä pyörimisen toiseen kertaan ja lähteä rennommin humputtelemaan maastoon...Ravailtiin tallin laukkarataa ympäri, ja koska B tuntui olevan kivasti kuulolla, päätin sitten ottaa myös laukkaa mukaan. Virhe. Laukkarata on pituudeltaan arviolta 1,5-2km ja n. puolet siitä menee metsän läpi. Tämä metsäosuus sujui ihan mallikkaasti ja rauhallisesti, mutta sieltä siiryessä avonaiselle, peltoja ympäröivälle osuudelle, päättyvät minun muistikuvat. Löysin sitten itseni hiekkatien pinnalta, aika rajusti ilmeisesti olin maahan tullut koska taju meni, ja päässä sekä niskassa/selkärangasssa tuntui kovaa kipua. Hevosta ei näkynyt mailla halmeilla, ja siinä sitten pienessä shokissa mietin mihi suuntaan lähden. Jonkun aikaa etsiskeltyäni Bambia, eräs tallilainen tuli vastaan ja kertoi saaneen puhelun Jokelassa laukkailevasta erikoisenvärisestä hevosesta. Onni onnettomuudessa, B selvisi suht ehjin nahoin pikku seikkailusta, viikon mittainen saikku tosin kainalossa olevasta haavasta. Itselläni vierähti pari viikkoa kovissa kivuissa ja lääkehumalassa. Kipuja on edelleen, mutta nyt ne on onneksi nyt jo suht siedettäviä. Toivottavasti eivät kuitenkaan jää pysyvästi !

 En normaalisti koskaan lähde yksin nuoren hevosen kanssa maastoon, koska välillä jo aitojen sisäpuolella on tosissaan haastetta pysyä kyydissä tämän nuorukaisen tempausten johdosta. :D Tästä viisastuneena maastoon vain kaverin kanssa, ja taidanpa tulevaisuudessa pukeutua turvaliiviin !

Taas olemme päässeet onneksi takaisin treenin makuun.

On kiva huomata ja kuulla valmentajilta että edistystä on huomattavasti tapahtunut tässä vuoden aikana. Välillä on hetkiä jolloin tuntuu että nämä vaikeudet on ylitsepääsemättömiä, mutta mulla on kuitenkin niin kova usko tämän hevosen kykyihin, että en halua luovuttaa. Tämä vuosi on kasvattanut mua sekä ratsastajana, että myös ihmisenä ihan käsittämättömän paljon. Nuoren, ja vielä erityisen hankalan ja herkän nuoren hevosen kanssa on saanut opetella kärsivällisyyttä aivan uudessa mittakaavassa. Onneksi Bamse on kaiken hankaluuden ja herkkyyden lisäksi aivan ihana ja varmaan maailman hellyydenkipein persoona :)

Bamse tykkää nuuskutella (ja maistella...) hiuksia, ja seuraa mua pää mun hiuksissa :D

Loppukevennykseksi muutama ehkä vähän huvittava kuva ensimmäisiltä kuukausilta ;D Jospa sitä jotain muutosta parempaan on tapahtunut !